Puutarha
Pelargonilista
Fuchsialista
Tilauslomake
Tilausohjeet
Hinnasto
Sähköiset postikortit
Pelargonium
Viljelyvinkit
Yhteystiedot

 
 
KATSO MYÖS:VERENPISAROIDEN VILJELYVINKKEJÄ

ELARGONIEN VILJELYVINKKEJÄ

Kun olet saanut taimilähetyksen kotiisi, avaa se heti, jotta taimet saavat ilmaa ja valoa. Istuta mahdollisimman nopeasti. Pikkutaimet istutetaan läpimitaltaan 8-9 cm ruukkuihin, ruukun kokoa suurennetaan tarpeen mukaan, kun kasvu edistyy. Pääteruukku 13-18 cm. Jos istutat suoraan isoon ruukkuun, ole tarkkana kastelun kanssa, ei liikaa vettä. Latvo pienet taimet (nypi kasvupiste pois). Latvonta edistää versomista.



(istutussyvyys: äärimmäisenä oikealla olevassa kuvassa istutussyvyys on oikea)

Maa ja kastelu


Tavallinen hyvälaatuinen kukkamulta, joka voi sisältää kastelukiteitä. (Muutamat villilajit vaativat laihaa multaa, kaktusmultaa ja soraa) Liika vesi on vaarallista pienille taimille. Multa saa vähän kuivahtaa kastelukertojen välillä. Pelargoni sietää kuivuutta paremmin kuin liiallista vettä.

Yleisiä hoito-ohjeita

Ulos pelargonit voi siirtää vasta pakkasvaaran loputtua. Ennen ulos siirtämistä kasvit tulee totuttaa ulkoilmaan, karaista: vie ne ensin lämpiminä päivinä ulos.
Pelargonit vaativat viihtyäkseen ja hyvin kukkiakseen runsaasti valoa. Sisällä niille varataan mahdollisimman valoisa ikkuna. Varjostus on tarpeen harvemmin, ainoastaan kasvihuoneissa se on välttämätön kuumimpina hellekausina.

Säännöllinen lannoitus takaa runsaan kukinnan ja hyvän kasvun. Lannoitus kasteluveden mukana vähintään kerran viikossa täyslannoitteilla. Kestolannoi-tusta pitkävaikutteisilla lannoitteilla voidaan myös käyttää. Liikaa typen käyttöä tulee varoa, se heikentää kukintaa ja lisää tarpeettomasti lehtimassaa. (Typpeä alkuvaiheessa, kaliumvoittoinen lannoitus kukintavaiheessa.) Pelargoni kuluttaa kyllä ravinteita runsaasti, voidaan sanoa, että se on todellinen SUURSYÖMÄRI.

Kesäaikaiseen hoitoon kuuluu säännöllinen vanhojen lehtien ja kukkineiden kukintojen poisto. Ne irtoavat alaspäin painamalla, korvakkeen kohdalta napsahtaen poikki.
Tuholaiset eivät kovin hyvin viihdy pelargoneissa. Tuholaistorjuntaan ryhdytään heti, jos tuholaisia esiintyy. Yleisimpiä tuholaisia ovat kirvat ja lehtimadot.


Talvehtiminen

Kasvukauden lopulla ole tarkkana, älä anna pakkasen vioittaa kasveja. Talvehtimispaikan tulee olla valoisa, ilmava ja kuiva, eikä lämpö tietenkään saa pudota pakkasen puolelle. Sopiva lämpötila on 5-8 ºC. Talviaikana kastelu on hyvin tarkkaa. Jos talvetuspaikka on hyvin lämmin (asuinhuone), lisävalon anto on välttämätöntä, jotta kasvi pystyy valmistamaan itselleen energiaa.

P.S. Kirjavalehtiset ovat arempia talvella kuin vihreälehtiset.


Uudelleenistutus keväällä

Talvetetut pelargonit on hyvä istuttaa maaliskuussa uudelleen isompaan ruukkuun, johon lisätään uutta multaa. Muutaman viikon kuluttua kasvit leikataan noin kolmannekseen entisestä pituudestaan. Huonot ja kuolleet lehdet sekä versot poistetaan. Kastelua lisätään kasvun alettua ja lannoitus aloitetaan.

ONNISTUMISEN ILOA!


LISÄÄ PELARGONEISTA:
Viherpiha 2/2008,2/2010
Kotipuutarha 3/2002, 2/2006, 3/2006,3/2012
Oma piha 4/2005
Emäntälehti Martat 1/2005
Pirkka toukokuu 2006
Christa Holm: Kiehtovat pelargonit (1998, WSOY)
Karin Martinsson: Pelargoner kulturarv i kruka (2000, Prisma Stockholm)
Faye Brawner: Geraniums The Complete Encyclopedia (2003, USA)
Susanna Rosén & Eivor Rasehorn (Anu Ranta): Ihanat pelargonit (2007 Otava)
Susanna Rosén: Stora pelargonboken (2008, Prisma)
                      Suuri Pelargonikirja (2010, Karisto Oy)
Lena Ljungqvist ja Eva Tingström: Intohimona pelargonit (2010,Tammi)


__________________________________________________________


VERENPISAROIDEN VILJELYVINKKEJÄ

Multa ja Istutus

Kun olet saanut taimilähetyksen kotiisi, avaa se heti, jotta taimet saavat ilmaa ja valoa. Pikkutaimet istutetaan mahdollisimman pian läpimitaltaan 10-12 cm ruukkuihin. Ruukun kokoa suurennetaan tarpeen mukaan kasvun edistyessä, pääteruukun ollessa 13-18 cm. Verenpisaralla istutusastian suuri multatila on eduksi, suurilla kasveilla läpimitaltaan 20-30 cm. Jos istutat suoraan isoon ruukkuun, ole tarkkana kastelun kanssa Mullaksi sopii tavallinen, hyvälaatuinen kukkamulta, johon kannattaa sekoittaa karkeaa hiekkaa, pienirakeista kevytsoraa (lecasoraa) ja tarvittaessa turvetta. Myös perliitin lisäys on eduksi. Istuta varoen, etteivät taimien juuret katkeile; älä paina taimea liian tiiviisti multaan. Taimet istutetaan entiseen syvyyteensä, ei liian syvään.

Kastelu ja Lannoitus

Aluksi kastellaan pelkällä vedellä, 2-3 viikon kuluttua lisätään täyslannoitetta. Veteen sekoitettavat lannoitteet ovat käteviä käyttää. Lannoituksen säännöllisyys on tärkeää, jotta kukinta olisi runsasta; ravinteita annetaan joka toisella kastelukerralla. Liikakalkitusta on vältettävä (sopiva pH 4-5). Kasvukaudella vedenkulutus on suurta, joten kastelun tulee olla runsasta. Liikakastelua on silti varottava; juuristo ei siedä jatkuvaa märkyyttä. Välillä lehdistöä voi myös suihkuttaa kevyesti vedellä, se lisää versomista. Varsinkin aurinkoisina ja kuumina päivinä kevyt suihkutus virkistää kasvia. Yöhön mennessä lehdistön pitää kuitenkin ehtiä kuivua, sillä verenpisarat ovat arkoja harmaahomeelle.

Latvonta

Latvo pienet taimet eli nypi niistä kasvupiste pois. Se edistää versomista. Taimia voi latvoa vielä myöhemminkin jos on tarvetta. Isoja ja runkomaisia verenpisaroita kasvatettaessa latvonta suoritetaan vasta sitten, kun haluttu korkeus on saavutettu. Alimpia versoja tulee kuitenkin poistaa.

Kasvupaikka

Riippuvat ja puoliriippuvat lajikkeet sopivat amppeleihin ja korkeisiin ruukkuihin. Puolivarjoinen ja suojainen paikka olisi paras, vain harvat lajikkeet sopivat aurinkoisille paikoille. Tärkeää on, että ruukussa oleva multa ei lämpenisi kovin paljon, sillä juuristo pitää viileästä. Lämpenemistä voit ehkäistä myös käyttämällä valkoisia/vaaleita istutusastioita, jotka eivät kuumene liikaa. Myös istutus vapaasti maahan sopii, kunhan maa on hyvin vettä läpäisevää. Ruukuissa ja amppeleissa olevan mullan tulee olla hyvin kuohkeaa, jotta liika vesi pääsee poistumaan.

Tuholaisia verenpisaralla esiintyy yleisemmin kuin pelergonilla: lehtikirvoja ja vaikeammin torjuttavia punkkeja. Torjunta on aloitettava heti kun tuholaisia havaitaan.


Talvehtiminen

Ole kasvukauden lopulla tarkkana: älä anna pakkasen vioittaa kasveja. Lopeta myös lannoitus elokuun alkupuolella. Talvehtimispaikan tulee olla mieluiten valoisa, lämpötilan +8 - 12 ºC. Lämpötila ei saa missään tapauksessa laskea hetkeksikään pakkasen puolelle. Täysin pimeä säilytystila on myös mahdollinen, mutta vähäinenkin valo on eduksi. Kellarin maalattia on usein hyvä talvehtimispaikka. Ennen talvetusta oksia voi typistää, jotta kasvit mahtuvat pienempään tilaan. Talvetettavia kasveja säilytetään vaaka-asennossa. Verenpisara on puuvartinen kasvi, joka lepotilassa yleensä pudottaa lehtensä pois lähes kokonaan. Talvetuksen alkaessa kasveja kastellaan varoen, mutta niitä ei silti saa päästää kuivumaan. Joskus on tarpeen kuivatella multaa jo ennen talvisäilöön viemistä. Jos säilytystila on kovin kuiva, voi olla tarpeen suihkutella versoja vedellä. Talvetuslämpö on lopussa +3 - 5 ºC , jolloin kastelu on hyvin vähäistä.

Keväällä

Maaliskuussa, kevään edistyessä ja valon lisääntyessä voidaan kasvit tuoda tilojen salliessa pois talvisäilöstä. Kasveja suihkutetaan haalealla vedellä ja peitetään muovilla kosteuden säilyttämiseksi. Varsinainen kastelu aloitetaan vasta kun lehdet alkavat puhjeta. Tarvittaessa kasveja leikataan ja istutetaan isompiin ruukkuihin.


Jos kukka tekee kukkiessa "hedelmiä" (siemeniä), ne tulee poistaa kukinnan jatkumisen turvaamiseksi. Samoin huonot lehdet ja versot poistetaan. Monet pitävät verenpisaroiden kasvatusta vaikeana. Niin huoleton kasvi kuin pelargoni, se ei kyllä mielestäni olekaan. Jo yksikin raju kuivuminen kukinta-aikaan saattaa pudottaa pienet nuput kokonaan, jolloin kukkimiseen tulee tauko. On huomattava, että muutamilla lajikkeilla kuumuus ja pitkät valoisat päivät pysäyttävät kukinnan. Loppukesällä ne tosin taas yllättävät runsaalla kukinnallaan. Verenpisara on hyvällä hoidolla hyvin pitkäikäinen kasvi. Ei ole mikään vitsi, että erään kaupungin vanha puistopuutarhuri itki kun näki 56-vuotiaan rungollisen verenpisaran katkenneen ilkivallan seurauksena.


Onnistumisen iloa verenpisaroiden kanssa!


LISÄÄ VERENPISAROISTA:
Agneta Westin & Kenneth Nilsson: Fuchsior (1997)
George Bartlett: Fuchsias, For House and Garden (1990)
Ron Ewart: Fuchsias (1991)
Kotipuutarha-lehti: 6/2010